Suunnittelimme tyttären kanssa jo viikko sitten, että kokeilemme lasten leivontakirjan uunijäätelöreseptiä. Ajanhallinnan kannalta etukäteissuunnittelu lisää huomattavasti leivonnan todennäköisyyttä. Yritetään pitää tästä jatkossakin kiinni.

Lauantai-illan juhla-aterialla oli pääruokana uunimakkaraa ja ranskalaisia, mikä yhdistettynä jälkiruoan uunijäätelöön on todellista anti-trendiruokaa. Ottamatta millään tavoin kantaa nykyisiin ruokatrendeihin, aion kuitenkin valmistaa tästä nykyaikaistetun version joku kerta. Soijamakkaraa ja kaurajäätelöä raakana siis. En malta odottaa.

Uunijäätelön ohje vaikutti helpolta, mutta vaati lopulta tarkkuutta sekä monipuolista leivontamenetelmien hallintaa. Ohjeessa käskettiin vatkata ”kuohkeaksi vaahdoksi”, kypsentää ”kunnes näyttää kypsältä” sekä sekoittaa ”kunnes seos on jäykkää”. Tällaiset ohjeet ovat aivan myrkkyä kokemattomalle leipojalle. Toisaalta reseptin vahvuus on, että tekee tuotteen miten tahansa, niin marenki peittää kaiken alleen ja lopputulos näyttää lähes varmasti hienolta. Ja jos sekoitat hilloa, jäätelöä, sokeria ja munaa keskenään, on tuotos väkisinkin herkullinen.

Reseptin mukainen kuva

Ensimmäinen vaihe eli torttupohjan teko vaatii sokerin ja munien vaahdotuksen kuohkeaksi, mikä on yksi leivonnan perusmenetelmiä. En ole yhtään varma vatkasinko liikaa vai liian vähän, mutta torttuseoksesta tuli yllättävänkin hyvän oloista sekä ennen että jälkeen uunin. Kypsennä kunnes vaikuttaa kypsältä oli kyllä jokseenkin haastava ohje.

Jauhot lisätty ja lopputulos hyvä.

Kaapissa olevien kakkupohjien koko kannattaa tarkistaa ENNEN kuin alkaa toteuttaa reseptiä. Ikävä yllätys on, jos taikinaa on vähemmän kuin mitä pienin keittiöstä löytyvä vuoka vaatisi. Nyt pyyntönä oli 28cm halkaisijan vuoka. Meillä ei ollut niin pitkää mittanauhaa, mutta diplomi-insinöörin ja neljäsluokkalaisen yhteisponnisteluna saimme todistettua vuokamme olevan täsmälleen oikean kokoinen.

Reseptissä torttupohja, joka mielestäni on kyllä kakkupohja, kylmenee taianomaisesti heti uunista oton jälkeen. Todellisuudessa suosittelen varaamaan aikaa pohjan viilennykseen. Fysiikan lakien mukaisesti kuumalle torttupohjalle aseteltu jäätelö sulaa, ennen kuin marenki ehtii vatkautua jäykäksi.

Täytteeksi laitoimme hilloa ja vadelmia. Banaanin jätimme pois, koska se on vähän last season ja lisäksi banaaninen jälkiruoka maistuu yleensä pelkältä banaanilta. Tästä aiheesta tulevissa postauksissa lisää. Banaanin kanssa samaan kategoriaan kuuluu muun muassa sitruuna, appelsiini, kahvi ja lakritsi. Näitä kun laittaa täytteeseen, niin mitään muuta makua en ainakaan minä maista. Esimerkiksi juustokakkua ja marenkia saa hyvin harvoin ilman sitruunaa. Ja ai miten herkkua se onkaan (siis ilman).

Marengin teossa pitää erotella valkuaiset ja keltuaiset. Ja pieleenhän se meni. Tarve oli kolmelle munalle ja meillä oli kaapissa neljä. Vaan ei riittänyt. Toisen munan kohdalla levähti vähän keltuaista valkuaisen sekaan ja homma roskiin. Ja jäljellä siis kaksi munaa ja kauppareissu. Ostettiin sitten vähän enemmän varmuuden vuoksi. Kokemattomalle leipojalle suosittelen vähintään kolminkertaista munamäärää varastoon, mikäli ohjeessa edellytetään keltuaisten erottelua.

Lopulta sitten yhdistettiin torttupohja, hillo, jäätelö ja marenkiseos yhteen, muutama minuutti uunissa ja lopputulos on kyllä hieno. Mutta uunijäätelön tärkein ohje: tee marenkia hieman ylimääräistä ja varmista, että se peittää kaiken muun alleen yhtään rakoa jättämättä. Muuten jäätelö sulaa, mikä tuli testattua. Toisaalta pirtelöt (smoothie) ovat trendiruokaa, joten soijauunimakkaraa odotellessa saatiin jo nytkin vähän trendeilyä mukaan.

Meidän versio

Reseptin mukainen kuva

Puoliksi syöty (pohja vähän tarttui)

Reseptin mukainen kuva

Lopuksi testailin vähän trendikkäämpää versiota.