Vaimon lapsuuden kaveri tuli kylään ja minulta tilattiin sämpylät kahvileiväksi. Lisäksi tarjolla oli tuulihattuja. Tarjouduin tekemään nekin, mutta onneksi meidän perheessä on osaamista sekä visioinnin (minä) että realismin (vaimo) osalta, ja kävin ostamassa tuulihatut kaupasta. Ei olisi muuten vieläkään tuulihatut pöydässä. Tämä lähestymistapa on muutenkin hyvä vieraiden kestitsemiseen. Tekee yhden jutun itse kunnolla ja ulkoistaa muun sen sijaan, että epätoivoisesti räpeltää yhtä sun toista.

Pakastetuulihatut ovat mielestäni mainio valmistuote.

Sämpylöitä en muista koskaan aiemmin leiponeeni. Seiskaluokalla 27 vuotta sitten tein teeleipiä. Se oli ainoa köksän tunti, jolle osallistuin. Vietin sitten sitäkin enemmän aikaa Kaisan Cafessa Tapiolassa, josta sai maailman parhaat ja isoimmat korvapuustit.

Mielikuvani kotitekoisista sämpylöistä on kuiva ja littana (toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä). Googletin hakusanalla ”parhaat sämpylät” ja löysin ”Loistavat leivät” -reseptin. Tällä kertaa siis vältin Kinuskikissan.

Alkuun lämmitetään vesi-maitosekoitus mikrossa huoneenlämpöiseksi (eli kuumaksi). Toiseen kippoon hiiva (muutaman minuutin etsinnällä löysin sen taas maitohyllyn nurkasta), hunaja ja suola. Sitten maito-vesi sekoitus hiivaseoksen sekaan. Tämän jälkeen 12,5dl jauhoja sekaan ja vaivaamaan. Meillä pikkumies oli sen verran aktiivinen apuri, että niin hiiva kuin jauhot menivät vähän sinnepäin. Osa pöydälle ja osa kippoon, joten varsinkin jauhojen määrän osalta menin näppituntumalla vaimoa konsultoiden. Taikinan kuulemma pitää jäädä löysäksi, eikä irrota käsistä kuten pullataikina tekee. Löysä taikina aiheuttaa harmaita hiuksia loppuprosessiin, mutta lienee oleellista, jottei sämpylöistä tule liian kovia ja jauhoisia.

Pitkän vaivaamisen jälkeen taikina kohosi noin tunnin saunan lauteilla. Ja johan oli lopputulos. Ylivoimainen kohotusennätys tähän saakka. En aivan täysin sitä ymmärrä, koska hiivan määrä reseptissä on puolet pullataikinan reseptistä, mutta kohotus onnistui paljon paremmin. Kuten olen luvannut aiemminkin, hiivan ominaisuuksiin perehdytään myöhemmin blogissani. Esimerkiksi ”Suomen Hiiva” yrityksenä kuulostaa mielenkiintoiselta, samoin hiivan valmistusprosessi.

Vaimo suositteli kumoamaan taikinan suoraan uunipellille, mikä olisi ollut oikea ratkaisu. Itsepäisesti jauhotin pöydän ja kippasin taikinan pöydälle, tai siis sen osan taikinasta joka irtosi kulhosta. Taikina levähti tasaiseksi levyksi, jota ei saa enää vatkata. Ohjeen mukaan taikinalevyä vähän jauhotetaan, sitten leikataan palasiksi ja nostellaan pellille. Oli kyllä homma. Yritän leikkaamista keittiöveitsellä ja juustohöylällä, kumpikaan ei kunnolla tehonnut. Lopulta melkoisen venkoilun ja kiroilunkin jälkeen sain sämpylän tapaisia systeemejä nosteltua leivinpaperille. Olisi kiva nähdä ammattilaisen tekemänä tämä työvaihe. Lopputulos kuitenkin oli kohtuullinen, kun sain jauhon avulla muotoiltua jotakuinkin sämpylän näköisiä juttuja.

Reseptin mukaan sämpylät paistetaan 240 asteessa 20min. Minun versioni näytti 15min kohdalla niin paistuneilta, että otin ne pois asiantuntijaa konsultoituani.

Jos prosessin keskivaiheilla tuntui siltä että nyt tulee Isä Leipoo -keittiön ensimmäinen täysi epäonnistuminen, niin lopputulos uunin jälkeen oli kyllä melkoinen yllätys. Näistähän tuli sämpylöitä. Ja ihan hyvä sellaisia. Arvio: ”Rapea ja sisältä pehmeä. Hyvän leivän ja sämpylän yhdistelmä.”