Suklaatikkarit – Hell’s Kitchen tyyliin

Leivontainnostus on vallannut melkein koko perheen. Vanhin lapsista oli kaverinsa kanssa valinnut lasten leivontakirjasta viisi herkkua, joita meidän on tarkoitus kokeilla kevään aikana. Eilen oli näistä ensimmäinen eli suklaatikkarit. Ne ovat kirjan kuvassa todella houkuttelevan näköisiä, joten en ihmettele, että valinta osui siihen.

IMG_3205

Olin poikkeuksellisesti lasten kanssa yksin eilen, joten vahdittavana oli kolme leipojaa ja yksi sylivauva. Varhaiskasvatuslain mukainen henkilöstömitoitus oli siis kohdillaan, mutta muilta osin olisi saattanut AVIn tarkastajilla olla huomauttamista. Jälkien siivouksessa meni tunnin verran ja henkilöstö oli epäpätevää. Erityisen haastava vaihe oli, kun olin nukuttamassa yhtä ja muut jatkoivat leipomista keittiössä. Saatavilla oli muun muassa kolme valkosuklaalevyä, nonparelleja ym. herkkuja, joten oli kohtuullisen jännittävää nähdä, mikä tilanne keittiössä oli nukutuksen jälkeen. Onneksi meidän ja naapurinkin lapset ovat siinä määrin hyvin kasvatettuja, että suuri osa valkosuklaasta päätyi tikkariin ja pienempi osa suuhun ja lattialle. Ja jottei nyt tulisi väärä käsitys, niin suklaatikareiden teko kolmen lapsen ja vauvan kanssa on ihan piece of cake; kunhan vähän vitsailen 🙂

Sitten reseptiin, joka on nelivaiheinen:

  • tehdään taikina ja paistetaan ”suklaakakku”
  • murennetaan jäähtynyt kakku yhteen tuorejuuston kanssa
  • tehdään tästä massasta palluroita ja jäähdytetään ne
  • kieritellään pallurat sulassa valkosuklaassa, työnnetään sisään tikku ja koristellaan nonparelleilla

Suklaakakun aineet: 2,5dl sokeria, 2dl vehnäjauhoja, 0,5dl kaakaojauhetta, 1tl leivinjauhetta, 1tl vaniljasokeria, 150g voita, 2 munaa.

Sekoitetaan kuiva-aineet, sitten lisätään sula voi ja lopuksi munat ja vatkataan. Lopputulos laitetaan leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan. Tässä vaiheessa ollaan vielä kaukana herkullisen näköisistä tikkareista. Syntyi monenlaisia assosiaatioita. Yhden mielestä tämä näytti mämmiltä, yhden mielestä multakasalta ja minulla oli oma ajatus. Tässä vaiheessa lähdinkin vaipanvaihtopuuhiin ja jätin kakun noin puoleksi tunniksi uuniin (175c)

 

Valmis kakku jäähdytetään ja murennetaan kulhoon johon lisätään 200g tuorejuustoa. Reseptin mukaan pitäisi olla appelsiininmakuista, mutta kuten tunnettua, vihaan appelsiinin makua ruoassa, joten laitoimme maustamatonta ja lisäsimme hieman sokeria ja vaniljasokeria. Pyöritettiin seos sähkövatkaimella tasaiseksi (ei ole lasten homma) ja siitä tuli yllättävän hyvä. Lähtökohtaisesti en ihan ymmärrä miksi ensin tehdään kakku ja murennetaan se. Mutta ehkä muuta tapaa ei ole.

Sitten pyöritellään massasta palluroita. Reseptin mukaan tikkareita tulee noin 30; meillä tuli noin 40. Palluroiden koko vaihteli melkoisesti kuten asiaan kuuluu, emmekä käyttäneet pallon tilavuuden matematiikkaa tällä kertaa hyödyksi optimaalisen halkaisijan määrittelyyn. Pallurat laitettiin uunipellillä jääkaappiin viilenemään ja jäykistymään.

Reseptin vaikein kohta ovat tikkaritikut. Kuinka monelta mahtaa löytyä näitä valmiina kotoa? Me käytimme luovuutta ja kaivoimme varastosta pillejä, jotka olivat viimeksi käytössä häissämme muutama vuosi sitten. Katkoimme pillit kahtia ja niistä tuli ihan täydellisiä tikkaritikkuja.

Eli sulatetaan valkosuklaa (sujui hyvin mikrossa). Sitten tikku tökätään palluraan ja pallura kieritellään valkosuklaassa ja ripotellaan nonparelleja päälle. Tosi hauskaa puuhaa lapsille, mutta kuten todettua, tietty valvonta ei ole pahitteeksi. Valmiit tikut sitten jääkaappiin jähmettymään.

Reseptissä käsketään työntää tikku ensin ja sitten kastella valkosuklaassa. Tällä menetelmällä jota mekin käytimme, ei saa millään koko palluraa suklaan peittoon. Sen takia kaikki kuvat on otettu ylhäältä päin. Toisesta suunnasta tikkarit eivät ole yhtä kauniita. Jotta pääsee lasten leivontakirjan kuvan mukaiseen tulokseen, pitää ensinnäkin valkaista valkosuklaa (meidän on keltaista; kirjan kuvassa vitivalkoista), ja lisäksi pitää tehdä pyörittely ensin ja sitten metsästää pallura tikulla valkosuklaakulhosta. Tätäkin kokeiltiin eikä ollut ihan ongelmatonta.

Mikä tärkeintä: älä tee kuten me, eli tikkuja ei pidä laittaa lautaselle viilentymään, vaan kippoon tikut alaspäin niin että valkosuklaa ei jämähdä lautaseen kiinni.

Nämä ovat muuten ihan sairaan hyviä!

Lopuksi muutama kuva pillien alkuperäisestä käyttötarkoituksesta eli häistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s