Blogi on ollut kaksi viikko hiljaa, mutta leiponut olen kyllä. Ja etsinyt inspiraatiota maailmalta. Olen itse asiassa yllättynyt, että pystyin päivittämään blogia kolmen kuukauden ajan joka viikko, eli nyt oli ensimmäinen ”huti”. Leivontaideoita on tulevaisuuteen vähintään yhtä paljon kuin Helsingissä on luvattomia päiväkoteja, joten tarinointi jatkuu kyllä.

Tällä kertaa on aiheena Kinuskikissan blogista kopioimani superherkku eli amerikkalainen juustokakku. Jatkossa tulee juttua myös Berliinin munkeista. Kävin nimittäin Hampurissa syömässä Berliinin munkin. Oli ihan taivaallisen hyvä. Tästä innostuneena päätin kokeilla niitä myös itse sekä buukkasin ensi viikolle reissun Berliiniin, jonka berliininmunkit ovat varmasti vielä parempi kuin hampurin berliininmunkit. Saksa on muuten hieno maa. Sieltä ei tarvitse tulla nälkäisenä takaisin kuten voileipämaista kuten Norja ja Hollanti. Oli myös pähee kahvila Elben rannalla.

 

Juustokakkua (raakaa) on tarjolla melkein kaikissa kemuissa nykyään, yleensä sitruunalla tai vaikkapa mustaherukalla siniseksi värjättynä. Näiden korvikkeeksi testasin taannoin amerikkalaista kypsennettävää versiota ja jäin aivan koukkuun. Olen nyt tehnyt tätä 4-5 kertaa. Usein on käynyt niin, että en ole itse ehtinyt syödä yhtään. Varsinkin meidän tyttö ja myös työpaikan porukat pistelevät ne aika nopeasti menemään. Toinen syy on kyllä myös, että olen aika huono uskaltautumaan maistamaan omia tekeleitäni.

Kinuskikissan resepti on ollut hyvä. Siinä on pari haastavaa kohtaa, joissa voi epäonnistua, mutta ei ole mitään rakettitiedettä kuitenkaan. Kunhan jättää sitruuna pois, niin uskaltaisin luvata, että tätä kehtaa tarjota vieraillekin. Tosin juuri tällä kertaa, kun leivoin blogia varten, pohja jäi jotenkin kiinni vuokaan. Ei ole sattunut koskaan. Ja lisäksi sain palautetta tutulta asiakaskokemuskonsultilta, että hänen asiakaskokemuksensa oli, että pohjan leikkaamiseen pohjan ja sivuseinän taitekohdassa olisi tarvittu sahaa tai vasaraa. Tämä oli ensimmäinen kehittävä palaute leivonnaisistani. Otin sen nöyrästi vastaan (ei ollut vasaraa, jolla olisi voinut työpöytää kiukuissaan takoa). Mutta siis: yleensä lopputulos on onnistunut ja pohjan mahdolliset ongelmat ovat sivuseikka.

Reseptissä käsketään käyttää Graham crackers-keksejä tai gluteenittomia Digestivejä. Kumpaakaan en ole löytänyt mistään kaupasta. Käytän sen sijaan tavallisia Digestivejä. Dr.Oetkerin vaniljaan mulla on himo ja mielellään sieltä voisi joku olla yhteydessä ja tarjota vuoden ilmaiset vaniljat. Erityisesti kun lisään, että kyseisen firman tuotteet muutenkin ovat aivan loistavia. Pieni miinus siitä, että vaniljassa ei lue alkuperämaata. Maun perusteella oletan sen olevan Madagascarilaista. Sikäläiset paikalliset viljelijät ovat lähellä sydäntäni, kuten aiemminkin olen maininnut.

Reseptissä käsketään murskaamaan keksit tehosekoittimessa. Meillä on manuaalinen versio, kuten kuvasta näkyy. Tehosekoittimen osat ovat hajasijoitettuna pitkin keittiön kaappeja ja mahdoton löytää. Tämäkin menetelmä toimii, tosin siivottavaa riittää. Uusi keittiö on onneksi melkein tilattu. Viimeiset neuvottelut vielä käynnissä. Ainakin saan hienon uuden uunin!

Keksimurskaan sekoitetaan voi ja ruokosokeri (tämän voi unohtaa ilman merkittävää vaikutusta makuun; on testattu). Teen keksijuttua aina 1,3 kertaisen määrän, ja ensi kerralla ehkä 1,5 kertaisen. Oleellista olisi saada täyte nousemaan reunoilta riittävän korkealle.

Ylivoimaisesti vaikein ja ratkaisevin vaihe on saada taikina asemoitua vuokaan. Pohjan pitäisi olla sopivan paksu, nousta reunoilta riittävän ylös ja asiakaskokemuksen perusteella kaikkein tärkeintä on että pohjan ja seinämän välinen taitekohta ei tule liian paksuksi. Harjoitus ei selvästikään tee mestaria, koska tämä onnistui itse asiassa ensimmäisellä kerralla paremmin kuin nyt viidennellä kerralla. Huolellisuus!

Pohja jääkaappiin odottamaan ja sitten täytteiden kimppuun. Tämä on nelivaiheinen:

1. Vatkataan tuorejuusto, ranskankerma, vaniljatangon sisältö ja ruokosokeri sekä sitruunamehun korvaava vesitilkka.
2. Yhdistetään perunajauhot ja kerma (kokkauksen perustaitoja on saada tämä onnistumaan ilman paakkuja). Huomaa, että lopputulos on tosi paksua.
3. Sekoitetaan kohdat 1 ja 2 ja lisätään munat
4. Nautitaan sopivassa määrin (on muuten hyvää). Huomaa, että onnistunut lopputulos vaatii, että koko taikinaa ei syödä raakana.

 

 

Sitten homma kaadetaan vuokaan. Jos täytettä on liikaa, älä kaada kaikkea. Pohjaa pitäisi reunoilta näkyä ainakin 5mm ettei täyte valu yli pohjan reunojen. Paistetaan tunti 175 asteessa. Itse otan pois uunista noin 55 minuutin kohdalla, lämmöt pois luukku auki, ja pidän sitä vielä noin 20-30min puolilämpimässä uunissa. Tämä saattaa parantaa lopputulosta.

Tuote muuttaa muotoaan sekä kypsennyksen että myöhemmin jäähdytyksen aikana. Pohja turpoaa. Lisäksi kun kakku jäähtyy yön yli jääkaapissa, täyte painuu kasaan. Tämä on oleellista. Kuvassa alla näkyy uunista otettu ja yön yli jäähtynyt kakku.

Aamulla kakku pois vuoasta ja tämä yleensä onnistuu hämmästyttävän hyvin. Nyt tällä kertaa pohja jäi liian ohueksi ja jäi osin vuokaan kiinni. Eka kerta.

Sitten vain vadelmia päälle. Itse tykkään syödä vadelmakastikkeen kanssa. Siihen löytyy paljon reseptejä, joissa kaikissa sekoitetaan sokeria, vettä ja vadelmia; kiehutellaan riittävän kauan ja siivilöidään.