Synttärimenu: suolaiset tuulihatut, kanelipullat ja täytekakku (valm.aika 10h) (kaupallinen yhteistyö: Topi Keittiöt)

Alkusyksy on meillä synttärien aikaa. Leipovalle isälle on tietysti aivan ihanaa kun talo on täynnä kestittäviä, milloin kolmevuotiaita tai yksitoistavuotiaita ja välillä taas kaikenikäisiä sukulaisia. Koska kuitenkin on ajoittain muitakin tehtäviä kuin juhlien järjestäminen, niin pitää mutkia oikoa. Meillä se tarkoitti yksien juhlien järjestämistä päiväkodissa ja kaksien juhlien tarjoilun hankkimista McDonaldista. Ja toisella kertaa vieläpä Woltista tilattuna. Onhan se melko näppärää kun tarjoilut saa tilattua taksimatkalla kuntatalolta juhlapaikalle Engelin hienoon päiväkotiin (mainos).

Vastapainona näille oikaisuille päätin ladata kaiken peliin poikien sukulaissynttäreillä. Vaikka uusi asunto ja keittiö on ollut jo pari kuukautta käytössä, on leivonnat jääneet vähille. Puitteet ovat kyllä mitä parhaimmat. Suunnittelu onnistui ja Topi Keittiö hoiti homman hyvin. Ollaan tosi tyytyväisiä. (kaupallinen yhteistyö: Topi Keittiöt).

 

Menu koostui tuulihatuista katkarapu- ja porotäytteillä, perinteisistä muffinssivuokakorvapuusteista sekä täytekakuista (vadelma ja mansikka). Täytekakkuun päätin tehdä sokerimassakuorrutteen, vaikkei se siihen varsinaisesti sovi.

Työskentely alkoi perjantai-iltana kakkupohjien teolla. Muutaman Netflix-pätkän ja lyhyiden unien jälkeen homma jatkui aamukuudelta ja jatkui klo 15 alkaneisiin juhliin saakka. Mukaan toki mahtui leivonnan lisäksi muuta puuhaa, esimerkiksi Alepassa käynti. Jouduin mm. ostamaan neljä lisäpakettia voita sekä hillot. Onneksi meidän 24/7 Alepaan voi näissä luottaa. Mutta periaatteessa leivoin koko ajan. Joten ei kannata tätä menuta yrittää, elleivät juhlat ala myöhään tai ellet ole nopea leipuri. Itse en kyllä ole mitenkään nopea, vaikka uusi keittiödesign keskittää kaiken leivontaan tarvittavan yhdelle alueelle ja nopeuttaa toimintaa huomattavasti!

IMG_4663

Tuulihatut oli hieman erikoinen valinta. Ne nimittäin kuuluvat ehdottomasti kategoriaan: ”mokaamisriski suuri, lopputulos ei erityinen”. Varsinkin suolaisista versioista voi pohtia, onko eroa laittaako voimakasta porosoosia tuulihatun vai minkä tahansa jutun väliin. Täyte siinä vain maistuu. Mutta toki onnistuneista tuulihatuista saa ilonaihetta. Ja kerma/hillo -versiot ovat kyllä superherkkua.

Käytin taas Kinuskikissan reseptiä. Harmi ettei Kissa käytä mun reseptejä; tässä voisi lyödä rahoiksi. Toisaalta kun kaikki reseptini on kopioitu Kinuskikissalta niin toisinpäin kopiointi on vaikeaa. Täytynee aloittaa oma reseptikehittely; varsinkin kun kirjaprojektini lähtee tosissaan liikkeelle.

Eli 100g voita ja 3dl vettä kiehautetaan kattilassa ja tähän lisätään 2dl vehnäjauhoja. Sekoitetaan. Tähän sitten kolme munaa yksi kerrallaan ja vatkataan samalla. Sitten 1/2tl leivinjauhetta sekaan ja homma on valmis. Eli sinällään helppo homma.

 

Näistä pursotetaan pieniä kikkareita jotka paistetaan 200c noin 25min. Itse jouduin paistamaan ainakin 30-35min kun eivät oikein tuntuneet kypsyvän. Lopputulos olisi kauniimpi jos pursotuksessa käyttäisi koristeellista pursotinta, mutta käy se näinkin. Kannattanee pyrkiä mahdollisimman korkeaan rakennelmaan. Mulla ne paisuivat enemmän leveys- kuin korkeussuunnassa.

Täytteet tein Kinuskikissaa mukaillen (resepti tässä), mutta vaihdoin lohen tilalle katkaravut. Se olikin ihan mainion makuista. Poroversiossa pääraaka-aine on siinä määrin voimakas, että peittää muun alleen, mutta ei sekään paha ollut. Ruohosipuli korvautui ”valkosipuliruoholla”, jota ostettiin vahingossa.

Kuohkeampia saisivat olla, mutta ihan ok näin aloittelijalle.

Pullista en kirjoittele nyt sen enempää kun aiemmin on ollut niistä juttua. Tarkoitus oli taas laittaa ne lopuksi vuokaan ja kaataa makeaa töhnää päälle. Vieraiden onneksi aika loppui kesken joten porukan kädet ja vaatteet säilyivät sen myötä puhtaina.

Mulla on maailman parhaat apurit. Itse pitää hoitaa vain insinöörityöt eli taikinan koon mittaaminen. Se onkin korvapuustien teossa oleellista. Oikea mitta on 70×30. Muuten tulee väärän kokoisia.

Puustit onnistuivat kivasti. Kohosivat nätisti uunissa ja suuri osa oli tasakokoisia. Harjoitus tekee mestarin. Tämä oli toinen kerta kun tein muffinssivuokaan, ja prosessi oli selvästi tehostunut.

 

Sitten kakku. Sanonnan mukaan moni kakku on päältä kaunis. Tämän jätän muiden arvioitavaksi. Valitettavasti en uskaltanut myöskään maistaa kakkua, joten makuakaan en pysty arvioimaan 🙂

En ole ikinä ennen tehnyt täytekakkua. Kuuluisaa tennispallokakkua yritin viime vuonna. Siitä tuli keltainen frisbee, kun liivatteella hyydytetty pallo lysähti. Nyt teemana oli taas tennis, mutta liivatepelleilyt jätän jatkossa muille ja nyt hoidettiin homma tavallisella kakulla ja sen kuorrutuksella. Nykyään harvoin on tarjolla kunnon täytekakkua vaan enemmänkin kauniisti kuorrutettuja hyydykkeitä.

Kakkutaikinaan valitsin ohjeeksi helpolta kuulostaneen Kinuskikissan ohjeen. Tein kaiken täsmälleen ohjeen mukaan, mutta jostain syystä kakku hieman lässähti. Kumottuna se näyttää oikein hienolta, mutta toisella puolella siinä on painuma. Mainion höyryuunimme ohjekirjassa on kerrottu, mistä kakun lässähtäminen voi johtua. Joko nestettä on liikaa tai uuni liian kuuma. Yritin sitten toisella paistoilla pitää lämmön alempana ja pidensin aikaa. Lopputulos oli sama. Melkein veikkaan, että reseptissä on jotain vikaa, mutta koska en ole ennen kakkupohjaa leiponut niin vähän vaikea arvioida tapahtumien kulkua tarkasti.

Vehkeistä ei homma jäänyt kiinni. Ostin tämän kakkusahan keväällä. En tosin nyt osannut käyttää sitä, vaan kakku viipaloitin kolmeen osaan Ikean veitsellä. Ihan hyvin se onnistui ja lässähdys ei juuri haitannut.

Kostukkeena oli laimea mehukatti, ja väliin tuli hilloa ja vaniljaista rahka-kermavaahtoa. Toinen kakku mansikka, toinen vadelma. Rahkavaahtoon olisi jälkikäteen ajatellen voinut laittaa vähän vähemmän sokeria, sen verran tönkkömakeaa siitä tuli hillon kera.

 

Sitten päästiin kuorrutusvaiheeseen. Googlen avustuksella päättelin, että sokerikuorrutteen alle pitäisi laittaa voikreemi, jotta kuorrute pysyy paikallaan. Tässä vaiheessa kävin ostamassa päivän viidennen voipaketin. Laktoositonta voita myydään vain 200g paketeissa ja maksaa melkein saman kuin 500g laktoosillista voita. Erikoisruokavalioiden suosion nousu näyttäisi olevan elintarviketeollisuudelle sen verran tuottoisaa, että jollain voisi tulla mieleen sen olevan markkinointikikka.

Eli voikreemiä pintaan. Sitten kaulitaan kaupasta valmiina löytyvää sokerikuorrutetta isoksi, mahdollisimman ohueksi rinkulaksi ja kuvista näkyvällä tavalla painellaan kakun päälle. Ihme ja kumma, tämähän onnistuu isältäkin.

Koristelun hoiti pääosin toiseksi vanhin apurini. Nelivuotiaan kakkuun tennisaihe ja kun ei muuta keksitty niin 1-vuotiaalle tuli tutti-aihe 😉

Kemut oli mukavat. Kiitos vieraille, ensi vuonna sitten uudestaan.

Sen verran olen urheiluihminen, että loppuun todettava: Alisa on taas löytänyt askeleensa lennon, johon ihastuin neljä vuotta sitten. Uskaltaisin väittää, että siinä on tuleva Euroopan mestari. Sanoi että ekat 25km Dohan tappavassa helteessä tuntui kuin olisi ollut hölkällä, ja siltä se näyttikin. Hyvä! Sitä voi ja onkin pohdittu että onko järkeä järjestää mm-kisat Qatarissa, jossa urheilijat pyörtyilevät vessaan dopingtestissä. Riippuu mihin vertaa. On se älykkäämpää kuin kv. hiihtoliiton vuosikokous Pattayalla.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s