Berliininmunkkeja äitienpäiväksi

Kun pohdin kotona blogin aloittamista, sain ehdoksi, että pitää valita joko leivonta tai urheilu. Valitsin leivonnan. Nyt viime viikkoina on lähestyvä Jukolan viesti sekä Tiger Woodsin ilmiömäinen comeback aiheuttanut sen, että vaaka on alkanut kallistua hieman enemmän urheilun puoleen ja blogi jäänyt valitettavasti väliaikaisesti vähemmälle huomiolle. Kolme tuntia leivontaan ja bloggaukseen on vaihtunut tunnin suunnistukseen ja lisäksi on kulunut kaksi tuntia uusien golfmailojen hankintaan ja ihailuun. Vaikka lyönnit toistaiseksi lähtevät mihin sattuu, olen enemmän kuin ylpeä uudesta Callaway Epic SubZero draiveristani, jolla lentää matalalle ja pitkälle.

IMG_3737

Toinen aikaa vienyt asia on lähestyvä muutto ja siihen liittyvä remonttisuunnittelu. Remontti alkaa 1.6. vanhan keittiön purulla. Tilalle tulee superhieno Topi-keittiö (kaupallinen yhteistyö).

Pääsyynä Topin valintaan oli asiallinen palvelu, suunnittelun vastaavuus tarpeisiimme ja tietysti hinta. Lähtökohtaisesti ajattelen, että tekniseltä toteutukselta keittiöfirmoissa tuskin on merkittäviä eroja. Topin Töölön edustaja Siru oli erittäin joustava ja ketterä asiakaspalvelussa ja keittiöstä tuli juuri sellainen kuin halusimme ja hinta on kohdillaan. Yksi vahvuus oli ammattitaito ja nopeus erilaisten teknisten yksityiskohtien selvittämisessä ja yhteensovittamisessa. Keittiöstä tuli (tai tulee) juuri sellainen kuin halusimme ja homma hoitui ilman ylenmääräistä myyntihöpinää.

Erityisen iloinen olen uudesta höyryuunistamme (kodinkonepakettiin kuului ”ilmainen” uuni, joten pääsi oikein vapaasti valitsemaan). Lisää juttua keittiöstä tulossa, kun projekti etenee.

Äitienpäivän leivontavinkkinä tarjoan berliininmunkit. Isiä ei lukijakunnassani juuri ole, mutta perinteisiä sukupuolirooleja voi rikkoa esimerkiksi niin että äiti leipookin isälle.

Inspiraatio munkkeihin syntyi taannoisella Hampurin matkallani. Söin Hampurissa berliininmunkkia, Berliinissä taas söin hampurilaisen. Hehheh. Huono vitsi, ja tosi asiassa söin turkkilaista. alla kuvassa voi verrata lopputulosta aidon saksalaisen munkin ja oman versioni välillä.

 

Resepti on periaatteessa yksinkertainen, mutta kannattaa herätä hyvissä ajoin, jos meinaa äitienpäiväbrunssilla näitä syödä. Ensin tehdään pullataikina Kinuskikissan ohjeella. Tällä kertaa kohotus onnistui syystä tai toisesta mahtavasti.

Kohonneesta taikinasta pyöritellään hieman littanoita pullia. Tässä on jälleen muistettava leivonnan kultainen sääntö: ”Raaka pulla pieni, kypsä pulla iso”. Joten ei kannata kovin isoja tehdä tai jäävät kattilaan jumiin.

Sitten vuorossa kriittinen vaihe, kypsennys 180 asteisessa öljyssä. Viime kerralla munkin paiston jälkeen sain vinkin, että öljyn lämpötilan voi mitata lihamittarilla. Siispä toimeen. Tarkoituksena oli mitata lämpötilaa minuutin välein niin että tytär kirjasi tulokset exceliin, josta oli tarkoitus piirtää hieno kuvaaja öljyn lämpötilasta ajan funktiona paistamisen eri vaiheissa. Eipä onnistunut. Mittari alkoi hyppiä 150 ja 200 asteen välillä satunnaisesti, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Näin ollen mentiin näppituntumalla (huono termi kuuman öljyn kanssa).

Näppituntuma toimi kohtuullisesti. Mikäli olisin tajunnut nostaa munkit ajoissa pois, olisi tulos ollut täydellinen. Pidin hiukan liian kauan ja tulos oli osittain liian tumma, mikä ei kyllä makua haitannut.

Sitten täyte eli tässä tapauksessa vadelmahillo. Suosittelen käyttämään täytetyllaa (ei kirjoitusvirhettä), joka työnnetään pursotuspussiin. Meillä ei sellaista ollut, joten käytin lasten lääkeruiskua. Melkoisen luova ratkaisu, joka toimikin melkein, muttei ihan. Vadelman siemenet tukkivat ruiskun ja hillon saaminen ulos ruiskusta vaati melkoisesti työntövoimaa. Sain kuitenkin ainakin osaan munkeista hilloa sisään, mutta ranne oli tämän jälkeen heikossa kunnossa ja pöytä kuin suoraan jonkun hiihtomaajoukkueen majapaikasta. Eli kunnon työvälineet ovat tärkeitä tässä.

 

Lopuksi kuorrute. Ihastuin valkoiseen kuorrutteeseen Hampurin reissulla, joten tein myös niitä normaalien pinkkien lisäksi. Kuorrutteena käytin tomusokerin, veden ja elintarvikevärin sekoitusta. Oikean paksuuden aikaansaanti ei ole helppoa. Pitää olla mieluummin liian jäykkää kuin löysää, muuten kuorrute valuu pitkin pullan reunoja. Keskittymiskyky oli jotenkin herpaantunut ja alisuoritin. Lopputuloksena oli läjä eritasoisia munkkeja, joista löytyi kuitenkin muutama kuvauskelpoinen.

IMG_3434

En ole ikinä syönyt kotikokin itse tekemiä berliininmunkkeja, joten oli aika coolia tehdä niitä itse. Vaikkei lopputulos nyt ollutkaan kummoinen, aion vielä joskus tehdä saman homman kunnon välineillä ja keskittyen. Varmaan uusi Topi-keittiömme tuo hommaan sen verran lisää poweria, että munkeista tulee täydellisiä.

Lopuksi toivotan hyvää äitienpäivää erityisesti uudelle hallitukselle. Kohta näemme millaiseen kompromissiin hallitus päätyy. Demarit haluaa äidit töihin, keskusta haluaa pitää äidit kotona ja vihreiden mielestä äiti -käsite on vanhentunut. Siinä on yhteensovittamista. Taloudesta ei hallitusneuvotteluissa ole keskusteltu, mutta onneksi Kreikka osoitti, että leväperäisinkin taloudenpitäjä voi aina tarvittaessa lainata vappusataset ja muut rahat muilta mailta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s