Täytyy myöntää, että nyt sorruin ehkä klikkijournalismiin houkuttelevalla otsikkovalinnalla. Tämä juttu poikkeaa tosin valtamediasta siltä osin, että jutun sisältö vastaa otsikkoa.

En liene ainoa, jota virheelliset otsikot ärsyttävät, mutta jotka kuitenkin klikkailevat niitä innoissaan. Kerran vaivauduin niin pitkälle, että reklamoin Iltasanomille otsikon virheellisyydestä. Jutun otsikko oli ”Tanssituomari latoi suorat sanat Kasmirista” ja itse jutussa kyseinen tanssituomari pelkästään kehui Kasmiria. Ihme ja kumma, otsikko muutettiin reklamaationi jälkeen ja toimituspäällikkö ihmetteli mitä toimittaja on oikein miettinyt. Pöh, otsikko oli vain kirjoitettu etukäteen sen mukaan, mitä haastateltava yritettiin saada sanomaan ja kun se ei onnistunut, jätettiin otsikko kuitenkin ennalleen.

Jotten kokonaan itse harhautuisi otsikosta niin siirrytään puhumaan munasta. Kyseessä on yksi leivonnan pääraaka-aineista. Muna on munivan eläimen munasolu, joka kehittyy emon ulkopuolella (wikipedia). Osa munista jää kuoriutumatta ja päätyy K-marketiin. Munapaketin kyljestä voi päätellä, onko syötäväksi päätyminen hyvä vai huono asia kuoriutumattomalle poikaselle. Munien kasvuolosuhteissa nimittäin on eroja. En yleensä ole kovin herkkä ostamaan luomua, mutta munat ovat poikkeus. Syynä voi olla nuorena Unkarissa viettämäni puolivuotisjakso. Siellä munat olivat parempia kuin Suomessa. Keltuainen oli keltaisempi ja suomalaisissa munissa ollut kalanmaku puuttui. Ehkä siitä jäi päälle taipumus valita kalliita munia.

Alla näkyy eri munien luokituksia. Kannattaa huomata, että esimerkiksi ”Orsikanalan muna” on kauppanimi virikemunalle eli huonoimman tason 3 perusmunalle. ”Vapaan kanan” tai ”onnellisen kanan” muna on tason 2 lattiamuna, eli toiseksi huonoimman tason muna. Kiteytettynä voi sanoa, että kauppanimestä on mahdoton päätellä, onko kyseessä todella onnellisen kanan muna, jos ne nyt onnellisia ovat ylipäätään.

Munissa on eroa paitsi koon myös maun puolesta. Siinä on toinen syy, miksi juuri munien osalta suosin luomua. Mitä isompi ja luomumpi, sitä parempi.

Munan koko on hieman ongelmallinen asia. Kokoja on S-XL, mikä tarkoittaa alle 53g – yli 73g. Tämä tarkoittaa, että neljä pientä munaa vastaa kolmea isoa. Resepteissä tätä ei huomioida, joten ilmeisesti leivonnassa pitää pyrkiä keskikokoisiin. Toinen ongelma on reseptien puolittaminen. Kokeilepa tehdä kolmen munan kakusta puolikas. Valkuaisen kanssa tulee hankalaa.

Munan käsittely leivonnassa on moninaista. Kaiken lähtökohtana on lämmin muna. Jääkaapissa säilyttäminen on iso virhe, ellei sitten ole niin suunnitelmallinen, että muistaa ottaa ne lämpenemään ajoissa. Toki kylmälläkin munalla onnistuu, mutta yleensä leivonnassa olisi parempi olla lämmintä. Poikkeuksena se että keltuaisen ja valkuaisen erottelu on helpompaa kylmän munan kanssa. Munaa tarvitaan taikinoissa, kuorrutteissa ja ylipäätään lähes kaikessa. Munan vaahdotus sokerin kanssa on tärkeä perusjuttu ja pullataikinaankin tarvitaan munia. Marenki syntyy valkuaisista ja keltuaisista taas tehdään muita juttuja. On mielenkiintoista, että emon ulkopuolella kehittyvästä munasolusta syntyy rakenteeltaan niin erilaisia juttuja.

Leivonnan ohella munaa voi syödä monella muulla tavalla. Keitetty, paistettu, uppomuna, kokkeli, munakas, graavattu… Tämä viimeksi mainittu on muuten vekkuli tuote. Netistä löytyy reseptejä. Graavattu muna raastettuna vaikka pastan päälle…nam.

Paistettuun munaan sain työkaverilta erinomaisen vinkin. Pakasta muna, leikkaa se jäätyneenä siivuiksi ja heitä pannulle, ja lopuksi kuoret pois. En ole kokeillut, mutta tässä on ainakin innovaatiota. Laitoin kyllä yhden munan pakkaseen, josta se muuton yhteydessä poistettiin.

Lopuksi täydellisen munan keitto-ohje, jonka luin reseptistä, joka käsitteli marinoituja munia. Mutta sama toimii ihan peruskeittämiseen. Munat laitetaan kiehuvaan veteen. Keittoaika on 7min15sek. Tämä osuu yleensä kohdalleen. Muna ei ole raaka, mutta ei kypsä; valuu korkeintaan hiukan, yleensä ei ollenkaan. Mutta: tässäkin koko ratkaisee; XL saattaa vaatia muutaman sekunnin ekstraa, S tulee nopeammin. Outo juttu muuten on, että hotelliaamiaisilla saa vain joko läpikypsiä tai läpiraakoja munia. Makuja on monia, mutta luulisi kokin itsekin syövän mieluummin mediumia kuin joko täysin raakaa  tai harmaan kovaksi keitettyä.

Ja sitten siirrytään suklaamuniin… vaan ei, jätetään se Pääsiäiseen!