Alkaako omenajutut kyllästyttää? Ei hätää, omenapiirakat on nyt vähäksi aikaa tehty ja ensi viikolla luvassa viinereitä ja croissanteja. Mutta nyt vielä kotiväen toivomuksesta omenapiirakka vähän eri tavalla tehtynä. Paljon omenoita, rasvaa ja sokeria ja vähemmän taikinaa. Eli tällainen vähägluteeninen versio 🙂

Kulunut viikko oli monella tapaa mielenkiintoinen. Tehtiin yksi vähän isompi yrityskauppa ja lisäksi olin pari päivää Hollannissa. Utrecht on muuten hieno kaupunki. Paljon kirkkoja, kanavia ja sympaattisia katuja, pubeja ja ravintoloita. Junalla noin 30min matka Amsterdamiin, 40min Rotterdamiin ja matkalla voi hypätä pois junasta Goudassa ostamassa tuliaiset kotiin. Polkupyörän alle jäämisen riski tosin on iso.

Edellä mainittujen lisäksi viikkoon kuului myös ilmoittautuminen ensi kevään 55km polkujuoksukisaan Karhunkierroksen reitille. Seitsemän kuukautta aikaa treenata. Se on teoriassa liian vähän, mutta katsotaan miten käy. Aloitin tänään treenin ja jaksoin juosta Seurasaaren ympäri 50min. Kuusamossa pitää juosta 500min, joten pikkuisen on treeniä edessä. Hieno keli ja asialliset maisemat oli tänään.

Tähän kokonaisuuteen siis mahtui omenapiirakan leivonta. Toiveiden lisäksi sain käteen myös reseptin, joka on Hesarista varmaan jostain kymmenen vuoden takaa.

Tässä oli pari jekkua mukana. Taikinaan tulevan voin pitää olla kylmää. Mulla oli kerrankin lämmintä, mutta kyllä sekin toimi. Toinen on tuo jäävesi. Ainakaan minulla ei ole jäävettä valmiiksi varastossa, joten jos sitä haluaa, pitää valmistelut aloittaa ajoissa. Kolmanneksi, taikinan pitää olla jääkapissa 30min, ja paistaminen kestää tunnin joten tämä ei ole mikään nopea juttu. Meidän urhea leipuri meinasi nukahtaa  pöytään, kun piirakka viimein saatiin lautaselle. Siitä huolimatta, että paistoin vahingossa vain 45 minuuttia.

Ensin siis pilkotaan omenat ja sekoitetaan sokeriseokseen (vaikka tosiasiassa nopeampi olisi tehdä taikina ensin jääkaappiin). Tein kuutioita vaikka ohjeessa puhutaan viipaleista. Ne jäivätkin al dente -tasolle ehkä johtuen koosta tai vahingossa aiottua lyhyemmästä paistoajasta.

Taikinassa käytettiin tekniikkaa mihin en muista aiemmin törmänneeni kohta vuoden kestäneellä leivontaurallani. Voin nyppiminen jauhoihin lienee yksi perushommia. Ohjeessa käsketään laittaa voi mukaan herneenkokoisina paloina. Ihan niin paljoa en jaksanut nysvätä. Onnistuu isompinakin köntteinä.

Puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin kaulinta- ja kokoamispuuhaan.

Sitten kansi päälle, kermalla voitelu ja vielä sokeria päälle ja uuniin. Paistoaika oli tosiaan vartin liian lyhyt ja unohdin rei’ittää kannen. Varmaan näiden takia omenat oli al dente ja piirakan sisällä oli paljon nestettä. Mutta herkullista oli joka tapauksessa vaniljakastikkeen kanssa. Jos tämän tekisi ilman noita edellä mainittuja virheitä, niin luulenpa että tämän herkullisempaa leivonnaista ei ihan helposti löydy!