Nyt on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun idea blogiin syntyi. Jouluna 2018 aloitin bloggauksen ja jouluna 2019 päätin alkaa lentäjäksi, joten nyt joku varmaan miettii, minkä uuden harrastuksen aloitan Jouluna 2020. Vastaus löytyy Netflixin mainiosta Queen’s Gambit sarjasta. Vastaus löytyy helposti sieltä.
Alkuperäinen idea blogiini lähti siitä havainnosta, että suuri osa leivontaohjeista on liian vaikeita, epäselviä tai virheellisiä, jotta niistä voisi ammattitaidoton leipuri saada tasalaatuista tulosta aikaan. Leivonta on herkkää virheille, toisin kuin vaikkapa jauhelihaspagetin teko.
Blogi tekee nyt hetkellisen comebacking, koska jouluruokien valmistuksessa on tapahtunut yhtä sun toista mielenkiintoista. Varsinkin perunalaatikon imeltäminen ylittää helposti ymmärryksen. Eilinen päivä olikin kaksijakoinen. Ensimmäisen 10h aikana kaikki meni pieleen, mutta tilanne korjautui klo 0:30 mennessä.
Yhdenlainen haaste oli jälleen sinapin keittäminen induktioliedellä. Pohjaanpalamisen riski on 99%. Yritin tällä kertaa vesihauteessa, mutta eihän se kiehunut riittävästi. Joten sitten hetkeksi liedelle, käry kävi ja kattila roskikseen. Toinen satsi illalla onnistuikin sitten paremmin ja nyt on seitsemän purnukkaa valmiina vietäväksi ”onnellisille” vastaanottajille. Kuten alan asiantuntija eilisessä facebook-keskustelussa totesi, pitää vaan vatkata raivokkaasti koko keittämisen ajan. Kannattaa siis valmistautua ja treenata pitkin vuotta.

Olen lanttulaatikkomies, joten perunalaatikko ei ole tuttu. Jostain syystä tähän ei löydy äidiltänikään vinkkejä, kuten lähes kaikkeen muuhun. Viime vuoden täydellisen epäonnistumisen jälkeen tartuin haasteeseen uudelleen. Edellä mainittu facebook keskustelu toimi erinomaisena tukena. Netistä löytyy tuhat ja yksi ohjetta. Minä nostan yhden vinkin tähän: laatikko ei imelly pyhällä hengellä vaan riittävän lämpimässä uunissa. Joissain ohjeissa laatikko imeltyy saunassa. Toki saunominen laatikon valmistuksen aikana on rentouttavaa, mutta kannattaa huomata, että imeltyminen tapahtuu tasolla 50-70c (riippuen lähteestä), joten sauna saa olla aikamoisen kuuma (5h+ tuntia). Ei mitään järkeä. Toistan: jos et halua pettyä, käytä uunia!
Perunalaatikon ohjeista puolessa sanotaan että on kriittisen tärkeää että perunat keitetään kuorineen ja puolessa ohjeista näin ei sanota. Kuten fb-ryhmässä sanottiin, kunnon kiksejä ei saa, ellei polta sormiaan kuumia perunoita kuoriessa, joten sikäli suosittelen kuorineen keittämistä. Ohjeiden mukaan on lisäksi tärkeää, että jauhoja ei sekoiteta liian kuumaan perunamassaan, eli perunamassa ei saa olla yli 75 asteista. Näyttäkää minulle se ihminen, joka kuorii ja muussaa ja lisää jauhot niin että massa sen jälkeen on 75c. Vertailun vuoksi, minulla se oli 45c. Joten liian haaleaa, vaikka annoin kaikkeni.
Imellyksen ensimmäiset kolme tuntia kului ja seos näytti edelleen normaalilta perunamuusilta. Tässä vaiheessa tarkistin massan lämpötilan, joka oli 54c. Uunin lämpötila oli jonkun ohjeen mukainen 65c. Ei tarvitse olla ydinfyysikko ymmärtääkseen, että 45 asteisen massa lämpeneminen imeltymislämpötilaan eli 60c+, vaatii 65 asteisessa uunissa tunteja ellei päiviä. Joten säädin tässä kohtaa uunin 80 asteeseen. Tällöin massakin lämpeni melko pian 65 asteiseksi. Jatkoin tätä noin kuusi tuntia.
Iltayhdeksältä 10 tunnin uunituksen jälkeen ihme oli tapahtunut. Massa maistui kuin maistuikin ainakin hieman makealta. Olo oli kuin lentokoulun meteorologian Final Examin läpäisyn jälkeen. Sitten vaan voit ym. sekaan ja uunissa vielä pari tuntia. Klo 00:30 homma oli valmis eli ei tähän mennyt lopulta kuin 13,5h. Kirjataan siis reseptiin ”helppo, työskentelyaika 30min, valmistumisaika 13,5h”.
Tätä kirjoittaessani lopputuloksesta ei ole vielä täyttä selvyyttä. Hieman löysiltä laatikot vaikuttivat yöllä, mutta mahdollisesti hyvin nukuttu yö on tehnyt tehtävänsä. Näyttää ainakin ihan hyvältä.

Lopuksi vielä lyhyt tarina pyöröpaistista ja Helsingin Stockmannin rappiosta. Lyhyesti: jos haluat hyvää lihaa ja kunnioittavaa asiakaspalvelua, mene Mankkaan K-kauppaan. Jos haluat päinvastaista, mene Helsingin Stockan ”Herkkuun”.
Pyöröpaistia ei ole aivan helppo löytää, joten tämän takia olin ilahtunut, kun vaimo perjantaina kertoi että Stokkan Herkussa sitä löytyi ja olivat sanoneet että joulupaisti on paras tulla hakemaan tiistaina. Menin sitten hakureissulle. Lihatiskillä palvellut henkilö ei tiennyt mikä on pyöröpaisti. Toinen henkilö käski häntä myymään minulle sisäpaistia tai paahtopaistia. Kolmas henkilö sanoi, ettei heillä ikinä ole mitään pyöröpaistia ollut. Se on tietysti hieman erikoista, kun viime perjantaina sitä oli. Oli kyllä hämmentynyt ja nolo olo, kiitos Herkun henkilökunnalle. Tästä kokemuksesta minua vielä palkittiin parkkimaksulla. Kanta-asiakkaille mainostetaan ilmaista parkkia jos ostaa 40€:lla. Pyöröpaistia en saanut, mutta ostelin muuta (mm. panettone; tällä kertaa valmiina eikä itse tehtynä) yhteensä 140€:lla. Tapahtui sitten niin, että olin jättänyt pankkikorttini kotiin ja jouduin maksamaan firman kortilla. Tästä seurasi se, että koska firman kortti ei kerrytä stokkan (vai s-ketjun) bonuksia, ei ilmaista parkkiakaan saa. Mainoksessa ei kyllä mainita tällaisesta mitään. Oma mokani toki, että ei ollut omaa pankkikorttia mukana, mutta olihan tuo hieman hassua maksaa 7€ parkista vaikka ostin 140€:lla. Ja tietysti se, että pyöröpaisti jota perjantaina siellä oli, ei nyt tänään enää ollutkana ikinä ollut siellä. Soittelin sitten yhteensä kuusi pääkaupunkiseudun ruokakauppaa läpi. Siitäkin saisi yhden kirjoituksen, miten onnistuu puhelun välittäminen lihatiskille. Mankkaan K-kaupassa tämä onnistui. Niin myös onnistui pyöröpaistin saaminen, heillähän toki sitä on, koska ovat paras lihakauppa.
Pyöröpaistia tarvitaan mummun perinteiseen joulupaistiin. Kyllä, sisäpaististakin voi tehdä, mutta tuote on aivan erilainen. Pyöröpaisti (ulkopaistin osa) on muodoltaan täydellinen ja rakenteeltaan harvasyinen ja sopivan rasvainen pitkään haudutukseen. Siksi sitä kannatti taas metsästää ja Herkun aiheuttama nöyryytys kyllä unohtuu, kun saa lanttulaatikko ja joulupaisti soittavat fantastista sinfoniaansa joulupöydässä.

Prossakka, tuuvinki, imelletty perunalaatikko,……
–
Perinteinen vanhanajan ruoka ja se valmistettiin yleensä silloin kun leivinuuni lämmitettiin. Samalla valmistettiin useita erilaisia laatikkoruokia. Leivinuunin jälkilämpö oli kuin tehty laatikkoruokien ja erityisesti imelletyn perunalaatikon paistamiseen. Joskus vähän laiskotti, mutta ainakin imellettyä perunalaatikkoa valmistettiin aina kun leivinuuni lämmitettiin.
–
Imellyttäminen noin 3 tuntia, kun soseen lämpötila on noin 65 astetta
Kypsytys noin 3 tuntia.
–
Imelletty perunalaatikko on ollut viikkoleipomisien jälkilämmössä kypsytettyä ruokaa. Hämeestä lounaaseen ja länsirannikolla tunnettiin KROPSU. Useissa tapauksissa kropsu on imellettyä perunalaatikkoa, mutta se voi tarkoittaa monia muitakin kuorettuvia uuniruokia. Hämeestä etelään ja itään aina Joensuun tuntumaan saakka tunnettiin imelletty perunalaatikko hämeen tuuvinki tai tuuvinki nimisenä. Imelletty perunalaatikko on noin 1800 -luvun alkupuolen ruoka, perunaa ei sitä ennen paljon käytetty. Yleisiä ruoka-aineita oli herne ja lanttu, nauris. Myös lanttu- ja naurislaatikot voi valmistaa imeltämällä, pitää olla kuitenkin tarkkana, koska liian pitkällä imeltymisajalla haihdutetaan makeat yhdisteet taivaan tuuliin.
–
Jos tarjoillaan päivälliseksi niin kannattaa aloittaa aamupäivällä. Valmistusaika ohjeen imetämislämpötilassa on noin 3 tuntia – jopa vähemmän. Alle 60 asteisen soseen imeltymisaika saattaa olla moninkertainen.
–
VALMISTUSAINEET:
1 kg kuorimattomia hyvin soseutuvia perunoita. Kaikki lajikkeet imeltyy
1 dl jauhoja, perinteisesti käytettiin uisjauhoa, nykyisin usein vehäjauhoja
1 tl suolaa
50 g voita
4 dl maitoa
Korppujauhoja voi lisätä pinnalle
halutut mausteet. Monien mielestä maustamatta paras
–
VAMISTUSOHJE:
1. Kypsennettäessä hajoavat jauhoiset perunat on helppo kuoria raakoina ja kypsennetään vähässä suolattomassa vedessä ja soseutetaan kuumina suoraan keittoveteen. Keittoveden määrä tulee arvioida niin että koko keittovesimäärä jää soseeseen. Näin perunoiden hajoamisesta aiheutuvat kuorinta ja keittotappiot saadaan minimoitua. Jos halutaan kuoret voi hauduttaa kuumassa maidossa. Maito lisätään siivilöitynä imeltämisen jälkeen, näin saadaan kuorien makua uutettua perunalaatikkoon.
–
2. Sose jäähdytetään erityisen huolellisesti ja sekoittaen 70-74 asteiseksi.
–
3. Lisää kaikki jauhot huolellisesti mutta varovasti ripotellen ja samalla sekoittaen kunnolla ja peitä kannella. Lisää tarvittaessa noin 70 asteista vettä.
–
4. Laita sosekattila 65-70 asteiseen uuniin ja anna imeltyä noin 3 tuntia. Sekoita imeltymisen aikana 2-4 kertaa. Maista – jopa lyhyempikin imeltymisaika saattaa riittää. Ylipitkä imeltymisaika pilkkoo edelleen imeltämisessä muodostuneita makeita yhdisteita ja näin menetetään osa tai jopa kaikki makeus.
–
5. Lisää siivuina voi sulamaan soseeseen. Siivilöi ja lisää kuorien haudutusmaito. Lisää maitoa niin että saadaan notkean puuromainen sose. Lisää suola.
–
6. Laita seos voideltuun uunivuokaan. Lisää pinnalle muutamia voinokareita. Jos haluat, lisää korppujauhot pinnalle. Yleisesti korppujauhoa lisätään lähes kaikkien sosetyyppisten laatikkoruokien pinnalle.
–
7. Paista aluksi noin 200 asteisessa sähkölieden uunissa. Kun pinta saa väriä ja sose alkaa kuplimaan, alenna uunin lämpötila 130-140 asteeseen, niin voit paistaa lähes täysiä vuokia.
–
8. Paista imellettyä perunalaatikkoa noin 3 tuntia.
TykkääTykkää