Maistoin pääsiäisenä anopin tekemiä lusikkaleipiä, jotka olivat normaalia herkullisempia. Tästä syntyi ajatus vertailla oman äidin ja anopin lusikkaleipäreseptejä. Homma kariutui kahdesta syystä. Ensinnäkin oman äidin resepti oli kopioitu suoraan Valiolta. Toiseksi anopin antama lusikkaleipien resepti oli sellainen, että lusikkaleipiä niistä ei synny. Hieman jäi epäselväksi, miten nuo pääsiäisen herkulliset leivonnaiset oli tehty. Mikäli ne oli todellisuudessa tehty sillä reseptillä, joka minulle annettiin, on valmistusprosessissa täytynyt tapahtua jonkin sortin ihme.

Päätin kuitenkin äitienpäivän kunniaksi kokeilla, onnistuisiko lusikkaleivät äidin, eli Valion reseptillä. Leivonta-tatsi oli vähän hukassa, kun viime ajat on menneet aika pitkälti töiden merkeissä. Mutta kyllä tästä lopulta jotakin syntyi.

Tavoitteena oli tehdä 45kpl. Aloitetaan sulattamalla 300gr voita kattilassa ja kiehutetaan sitä matalalla lämmöllä, kunnes väri alkaa muuttua punertavaksi. Uskoisin tämän olevan ratkaiseva vaihe.

Aikaa värin vaihtumiseen meni noin 20 minuuttia (ohjeessa lukee 10-15min).

Seuraavat vaiheet ovat yksinkertaisia. Voi otetaan hellalta pois ja sekoitetaan joukkoon 2,25dl sokeria ja 3tl vaniljasokeria. Annetaan jäähtyä. Sitten sekaan siivilän läpi vehnäjauhot ja ruokasooda, jotka on sekoitettu ensin keskenään. Jauhoja tulee 6,75dl ja ruokasoodaa 1,5tl. Lopputuloksena on piparitaikinan tapainen massa.

Helppoa tähän saakka, vaan sitten menee näpertelyksi. Ensinnäkin pitäisi löytää sopiva lusikka. Ohjeessa puhutaan teelusikasta, mutta mielestäni optimaalinen olisi jotain teelusikan ja ruokalusikan väliltä ja niin että lusikka on normaalia syvempi. Tällaisia ei löytynyt, joten tein kompromissin ja käytin vuorotellen isoa ja pientä lusikkaa. Tämä ei tuota ihan samaa lopputulosta kuin keskikokoinen lusikka. Tarkoitus on tehdä pikkuleivän puolikkaita, joissa toinen puoli on kupera ja toinen tasainen. Nämä voi laittaa pellille melko tiiviisti; eivät paisu uunissa. Aikaa tässä vierähtää, vaikka oppimiskäyrä onkin nopea. Ekan tekemiseen menee moninkertainen aika kuin viimeisen, mutta en suosittele ihan äitienpäiväaamuna näitä väsäämään.

• 

• 

Sitten paistetaan noin 10-12min 175 asteessa. Itse pidin ekaa satsia 12min ja kun ne tuntui murenevan käsiin, toinen satsi oli 15min uunissa. Luulen kyllä, että nämä kovenevat vanhetessaan, joten voi olla että ekan satsin murenevuus johtui siitä, että aloin täyttää niitä liian aikaisin.

• 

Viimeisessä vaiheessa laitetaan puoliskolle vadelmamarmelaadia (jota ei muuten löytynyt kahdesta lähikaupasta), pistetään puoliskot yhteen ja sokeroidaan.

Lopputulos riippuu aika lailla sorminäppäryydestä. Tällä kertaa kävi ainakin siinä määrin tuuri että sain kohtuullisen nätin kuvan otettua. Ja maku on kyllä loistava.

Määrällisesti tämä satsi on juuri sopiva. Riittää äitienpäivän kahvihetkiin, mutta todennäköisesti jää myös jotain vietäväksi töihin. Meillä on ollut vaikeuksia saada porukka kaivettua korona-koloistaan takaisin toimistolla, joten toivon että pikkuleivät toimisivat houkuttimena. Veikkaan, että suurin suosio lähityöhön tulee, jos pomo tuo herkut toimistolle, mutta pysyy muuten poissa.

Mukavaa äitienpäivää ja tsemppiä leivontoihin!

•