Lukijoiden toivomana aiheena on tänään kuorrutetut kanelipullat, joita tein pojan synttärijuhliin, ja jotka päätyivät blogin kansikuvaksikin. Uusia leipomuksia ei ollut eilen aikaa tehdä, kun oli aika erikoinen ja kiireinen päivä. Allekirjoitimme uuden asuntomme kauppakirjan, joten pääsemme nyt kunnolla suunnittelemaan uutta keittiötä. Leivonnan kannalta asiallinen ja hyvin organisoitu keittiö olisi ehdottoman tarpeellinen. Meillä ei sitä nykyisin ole. Kaappitilaa ja tasoa on liian vähän. Vispilät, kipot, vatkaimet yms. ja erityisesti mitat ovat läjissä pitkin poikin. Leivontaa harkitsevan kannattaakin ensin varmistaa, että kaikki tarvikkeet ja raaka-aineet ovat saatavilla. Leivonnassa menee helposti yli puolet ajasta tavaroiden etsimiseen ja tiskaamiseen.

Keittiöfirmoista suosikiksi ovat valikoituneet tähän saakka Keittiömaailma (kehutun suunnitteluosaamisen takia) ja Puustelli, jonka epäilemme olevan mainettaan halvempi. Molemmat ovatkin tehneet hyvän vaikutuksen tapaamisissa. Torstaina saamme Keittiömaailman tarjouksen, joten voin sitten täälläkin arvioida sen soveltuvuutta leivontaan ja kukkarolle.

Sitten niihin kanelipulliin. Ennen tätä leivontainnostuksen yllättävää viriämistä minulla oli tapana leipoa korkeintaan kerran vuodessa, lasten synttäreihin. Viime syksynä kokeilin muffinssivuokiin tehtyjä kanelipullia, jotka palautteen perusteella onnistuivat yllättävän hyvin. Itse en uskaltanut niitä maistaa, joten olen täysin muiden palautteen varassa, minkä luotettavuus on tietysti rajallinen. Luulen, että isän tekemää synttäripullaa kehuttaisiin, vaikka olisi kova kuin golfpallo. Mutta jotenkin uskon, että nämä olivat aidosti hyviä. Mukavaa vaihtelua korvapuusteille. Ja voittaa kyllä norjalaisetkin kanelipullat, joita syön nykyään usein.

Resepti menee niin, että tehdään pullataikina (Käytän aina Kinuskikissan ohjetta, kun en muusta tiedä). Siitä sitten korvapuustien tapaan kaulitaan levy, johon PALJON voita, sokeria ja jonkin verran kanelia. Rullataan ja leikellään ”sopiviksi” paloiksi. Voin joskus avata tämän prosessin blogissa tarkemminkin. Rullien leveys ja paksuus on tietysti hirveän tärkeää, mittanauha tai viivotin ei ole tässäkään pahitteeksi. Palaset laitetaan muffinssipapereihin, jotka laitetaan muffinssivuokaan (hyödyllinen laite!). Annetaan kohota hetki ja sitten uuniin. Hetken saattaa näyttää, että kiekurat nousevat yli reunojen, mutta uunista oton jälkeen ne taas laskeutuvat ja muodostavat kauniita Pisan tornin tapaisia kellahtaneita muotoja. Sitten ladoin pullat tarjoiluastialle vieri viereen ja päälle lusikalla vaniljaglaze (tomusokeria+vaniljasokeria+vettä). Lastenvaunukoristeet oli hauskoja. Ilmeisen maistuvaa ja erittäin tahmeaa. Voin kuvitella vieraiden taistelua, miten saivat tahman pois sormista millään korrekteilla menetelmillä.

Jotta kirjoitus olisi mahdollisimman sekava, vaihdan vielä kolmanteen aiheeseen, Vaniljaan. Olen sijoittanut viime aikoina suuria summia vaniljaan. Sitä ei noteerata Lontoon raaka-ainepörssissä kahvin, kaakaon, soijan ja sokerin tapaan, joten sijoitukset ovat tapahtuneet vain lähimarketissa. Syynä on innostukseni amerikkalaiseen juustokakkuun, joka on vaniljalla maustettu. Kalliiksi tulee. Myös ensi viikonlopun kansainvälinen erikoisherkkuni vaatii vaniljatangon (vanillestokje hollanniksi). Vaniljan hinta nousi vuoden 2018 aikana yli hopean hinnan. Se on maailman toiseksi kallein mauste, ja hinta on yli kuusinkertaistunut vuoden 2015 jälkeen. Seuraavan kerran, kun vaniljan hinta romahtaa (mitä se on juuri nyt tekemässäkin), kannattaa matkustaa Madagaskarin vaniljatorille ja hamstrata muutama palko matkaan. Voi olla, että kolmen vuoden päästä saat niistä kuusinkertaisen summan. Ja samalla tuet Madagaskarissa maailman laadukkainta vaniljaa tuottavia köyhiä viljelijöitä. Viimeisen oma ostokseni oli valitettavasti Uudesta Guineasta.