Hardcore – Isoäidin perunajauhokakku

Isoäidin perunajauhokakun resepti löytyy aikoinaan joululahjaksi saamastani reseptimapista, jossa on isoäidiltä perittyjä ”perusohjeita”. Tämä kakku on ehdoton suosikkini. Parhaimmillaan hienostuneen pehmeän makuista ja rakenne pitäisi olla ihanasti lohkeava. Ja ilman sitruunaa, kiitos.

img_2786

Sinällään yksinkertainen tuotos saa Isä kokkaa -rankingissa luokituksen ”Hardcore”. Miksi? Koska kauniin ja maukkaan lopputuloksen aikaansaaminen ilman vahvaa leipomistaitoa on erittäin epätodennäköistä ja satunnaista. Resepti jättää paljon arvailun varaan ja esimerkiksi paistoajan arvioiminen ja kakkuvuoan ja taikinan määrän mitoittaminen on todella tärkeää. En siis suosittele tätä jos haluat esimerkiksi yllättää vaimon äitienpäivänä. Vertailun vuoksi esimerkiksi viime viikonlopun uunijäätelö, joka on hyvännäköistä ja maukasta, vaikka mokailisi kuinka paljon.

img_2784.jpg

Leivoin kakun lauantaina kahvitteluvieraiden ”iloksi”. Apuna oli tällä kertaa meidän kolmivuotias.

Aluksi vaahdotetaan voi (tasan 140g…??) ja sekoitetaan siihen perunajauho (140g, vajaa 2dl??) ja leivinjauhoa 3/4tl (yhdistä jauhot ensin toisiinsa). Ohjeessa käsketään vaahdottaa ”hieromalla”, mutta minä en oikein ymmärrä, miten hieronta synnyttäisi vaahtoa. Vedin siis vatkaimella.

Toisessa kipossa vaahdotetaan 2 munaa ja sokeri (140g, runsas 1,5dl??). Tämä on perushomma, pitää tulla kuohkeaa vaahtoa. Kuvassa näkyvässä vatkausasennossa, kannattaa olla tarkkana, ettei vatkaa vääriä munia. Tai sitten kannattaa käytätä käsivatkainta.

Sitten yhdistetään voi-jauhovaahto ja muna-sokerivaahto varovasti toisiinsa. Nuolija on ehkä suosikkini kaikista keittiövälineistä. Sillä homma hoituu helposti; tosin varovainen yhdistäminen jättää seokseen paakkuja, joten tässä on tasapainoteltava liiallisen sekoittamisen ja paakkuisuuden välimaastossa.

Taikinaan lisätään konjakkia tai sitruunaa. Valitsen ehdottomasti konjakin, muuten tästä tulee sitruunakakku. Konjakki ilmeisesti myös kohottaa kakkua eli sillä on funktionsa sekä leipojan viihdykkeenä, maun antajana sekä rakenteen tuojana.

Sitten otetaan sopivan kokoinen vuoka. Itselläni oli aivan liian iso silikonivuoka. Lisäksi reseptissä on se hauska puoli, että kaikkien erittäin tarkkojen (140gr, 3/4tl) yms. jälkeen lopussa todetaan, että taikinaa pitäisi tehdä 1,5 kertainen määrä. Miksei sitten alun perin sanota, että 220gr, 9/8tl jne.). Ehkä se olisi liian helppoa. Huomasin tämän vasta liian myöhään, minkä takia kakusta tuli minikokoinen. Muutenkin reseptin mitat ovat vähän haastavia. Vajaa 2dl, runsas 1,5dl ja erityisesti miten mitata 3/4tl.

Vuoka voidellaan (köntti voita käteen ja menoksi). Taisin laittaa aika paljon. Sitten korppujauhoja kieritellään vuoassa ja ylimääräiset roskiin (laitoin tiskialtaaseen; ei optimaalinen). Taikina vuokaan ja uuniin 175 astetta.

Paras osa reseptiä on, että siinä ei ole paistoaikaa ollenkaan. Lisäksi sanotaan, että uunia ei saisi avata paiston aikana. Mysteeriksi jää, miten kypsyyden voi todentaa kun ei ole paistoaikaa eikä uunia saa avata. Konsultoin tässä asiantuntijaa, joka arveli paistoajan olevan 45min, mutta johtuen silikonivuoan ominaisuuksista sekä alimittaisesta taikinamäärästä, kannattaa tilannetta tarkastella jo 30 minuutin kohdalla. Eli ihan arpapeliä toisin sanoen.

Lopulta paistoaika oli 33 minuuttia. Uskalsin avata luukun 30min kohdalla, kokeilin tikulla ja tuntui kypsältä. Ylimääräiset kolme minuuttia johtui siitä, että pikku apurini tarvitsi leikkikaveria ja kakku jäi uuniin.

Epäonnistuttuani kahdella edellisellä yrittämällä tämän kakun kanssa, eivät odotukset nytkään olleet korkealla, vaikka kakku uunista tultuaan näyttikin hyvältä. Odotin varmuuden vuoksi tunnin ennen kumoamista. Wau! Täydellisen näköistä. Miniatyyrikokoinen toki, mutta kauniin värinen.

MUTTA. Asiantunteva maistelujoukkomme totesi, että jokin on eri tavalla kuin yleensä. Voi tuntui maistuvan enemmän ja kakku ei ollut yhtä kuohkea kuin yleensä. Epäilimme sen olevan raaka, mutta ei se ollut. Kypsyys melko täydellinen. Todennäköisin syy on, että voin vaahdotus alkuvaiheessa oli jäänyt vajavaiseksi, mistä seurasi liian tiivis rakenne ja voin maku. Mutta ehkä se oli kuitenkin niin hyvää kuin isä pystyy tekemään, (iso)äitejä konsultoiden.

Luehan aiemmat postaukset:

Uunijäätelö

Off-Season tortut

Munkit

2 kommenttia artikkeliin ”Hardcore – Isoäidin perunajauhokakku

  1. Päivitysilmoitus: Bebe-leivokset, suosikkiherkkuni – Isä leipoo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s