Bebe-leivokset, suosikkiherkkuni

Pari viikkoa vierähti edellisestä leivontahetkestä, mutta hyvää kannattaa odottaa. Leivoimme sunnuntain ratoksi bebe-leivoksia, jotka ovat aina olleet suosikkileivonnaiseni. Kuten arvata saattaa, kyse ei ole kaikkein helpoimmasta tuotteesta aloittelevalle kotileipurille. Mutta hyvien apurien kanssa homma onnistuu ja lopputulos todella palkitsee.

Olen pyrkinyt suunnittelemaan leipomisaikataulun säntillisesti viikoksi kerrallaan. Nyt vain kävi niin, että Hollannissa tekemämme isohko liiketoimi ja toisaalta tietyt Suomen toimintaympäristön turbulenssit aiheuttivat tilanteen, jossa leipominen ei ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. KLM:n lennolla tarjotut herkulliset muffinssit ovat sentään hieman helpottaneet makeanhimoa (suosittelen! taitaa olla ainoa lentoyhtiö, jossa tarjotaan ilmainen ruoka ja viinit Euroopan lennolla).

 

Bebeistä ehdoton suosikkini on Fazerin pähkinäbebe, tosin niin, että jätän aina itse pähkinän syömättä. Huhujen mukaan Fazer on siirtänyt näiden bebejen tuotannon Viroon ja maku on sen myötä muuttunut. En ole ihan varma.

Oma bebetuotantomme perustui  Kinuskikissan reseptiin. Jotten aina kopioisi reseptejä sieltä, yritin etsiä muita vaihtoehtoja. Netistä löytyneet muut reseptit tuntuivat olevan saman toistoa, joten päädyin lopulta tuttuun Kinuskikissaan. Nyt jälkeenpäin tajusin, että isoäitini reseptiarkistosta olisi myös tämä löytynyt. Erot kinuskikissaan tosin olisivat olleet hyvin pieniä (enemmän sokeria ja vähemmän voita täytteessä).

Beben tuotanto tapahtuu kolmessa vaiheessa, minkä tietysti voi helposti päätellä, jos on joskus sellaista syönyt. Ensin pohja, sitten täyte ja lopuksi kuorrutus. Tämä sopii erityisen hyvin lasten kanssa tehtäväksi. Prosessi on pitkä ja kompleksinenkin, mutta työvaiheiden välillä voi pitää sopivia leikki- ym. taukoja. Ja työvaiheet sisältävät mittaamista, vatkaamista, täyttöä ja koristelua jotka kaikki olivat lasten mieleen. Sujuvuuden varmistamiseksi kaivoin raaka-aineet ja tarvikkeet esiin ennen aloitusta.

IMG_2909

Ensin tehdään pohjat. Hyvin suoraviivaisesti voi ja sokeri vaahdoksi (tämä käy jo nyt näppärästi; melkein kaikessa leivonnassa on tämä työvaihe) ja siihen sekaan muna ja jauhot. Sitten taikina painellaan muffinssivuokaan. Tämä on erittäin hidas ja hankala vaihe. Taisin vetää tuurilla oikein. Haaste on, että saa pohjan oikean syvyiseksi ja paksuiseksi. Tämäkin taikinan nimittäin turpoaa uunissa. Olin suorastaan ylpeä lopputuloksesta, kun otin ne 10min päästä uunista. Kuvassa näyttää että pohja on turvonnut liikaa, mutta pienellä painelulla kuppoin muotoa sai muokattua paiston jälkeenkin. Kannattaa kuitenkin yrittää pitää pohja mahdollisimman ohuena, muuten se kohoaa levyksi uunissa.

 

Kun toinen erä pohjia paistui, tein täytteen (voikreemin). Vaniljakiisseli tehdään sekoittamalla perunajauhot, sokeri, kerma ja keltuaiset ja kuumentamalla kunnes pulpahtaa. Munien kanssa meni taas räpellykseksi (kts. kuva jossa keltuainen lepää kämmenellä). Tässä kohtaa loppui kapasiteettini kesken ja jouduin pyytämään apuvoimia, joilla taisi kiisseli päästä pulpahtamaan enemmän kuin kerran. Kannattaa olla tarkkana; näyttää olevan sekunneista kiinni syntyykö vaaleaa kiisseliä vai mustaa kikkaretta. Sitten jäähdytetty ”kiisseli” sekoitetaan vaahdotettuun voihin ja vaniljasokeriin. Melko monimutkainen kokonaisuus.

 

Bebepohjat täytetään voikreemillä ja kuorrutetaan vesi-tomusokeri-väriaine sekoituksella. Tämä on aika metka työvaihe, jos et ole ennen tehnyt. Väriaineen kanssa kannattaa olla tarkkana. Tippa ei tapa, mutta kaksi voi jo olla liikaa. Kuorrutteen saaminen sopivasti ei-valuvana beben päälle on hieman haastavaa, mutta meidän lapsiltakin tämä sujui mainiosti. Ja erityisesti nonparelleilla koristelu oli hauskaa.

Etukäteen ajattelin, että nyt tehdään ensimmäinen Isä Leipoo -blogin totaalinen epäonnistuminen. Vaan lopputulos olikin aivan mainio. Työpaikallakin vaativa yleisö pisteli bebet poskeensa ennen kuin itse ehdin maistaa.

 

Siivouksesta on ollut aiemminkin puhetta. Tässä oli ihan pirullinen homma. Sanoisin että siivouksen määrä on verrannollinen työvaiheiden toiseen potenssiin S(t)=ct^2 . Tämä näin poikkitieteellisenä teoreettisen fysiikan ja kemian yhdistelmäfunktiona ilmaistuna. Eli beben leivontaan kuluva aika on kaksi tuntia työtä, tunti odottelua ja tunti siivoamista. Mutta silti kannattaa!

 

Lue myös aiemmat kirjoitukset:

Laskiaispullat

Hollantilainen mannavanukas

Kanelipullat

Perunajauhokakku

Uunijäätelö

Munkit

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s