Isä yrittää leipoa viinerin – osa2

Suunnitelmat muuttuivat todeksi ja tänään oli kuin olikin lomapäivä (pääosin). Ehdin käydä lenkillä ja pojan tennisharjoituksissa ja päivän kruunasi viinerien leivonta.

Huomaathan lukea myös osan 1, jossa käydään läpi viineriteoriaa.

Aloitin projektin klo 11 laittamalla kaikki aineet jääkaappiin, siis myös jauhot. Mitä kylmempiä, sen parempi. Keskeinen idea viineritaikinan teossa on, että läpi prosessin taikinan on pysyttävä kylmänä, jotta hiiva ei ala kohottaa taikinaa ennen kuin on sen aika. Sen sijaan leivontavoin, joka laitetaan taikinan sisään, pitää olla 16-asteista. Ohjeen mukaan paras tapa saada voi 16 asteiseksi on että pitää sitä 16-asteisessa huoneessa. Niin. Nämä ovat näitä käytännönläheisiä vinkkejä. Miten sitten toimitaan, jos ei satu omistamaan 16-asteista huonetta, se on kimurantimpi juttu. Voin lämpötila on ilmeisen tärkeää, koska liian kylmä voi saa taikinan halkeilemaan kaulitessa. Liian lämmin voi pursuaa taikinasta ulos.

Noudatin taikinan osalta pääosin ”Koko Suomi leipoo” – ohjelman reseptiä. Viinerien muodon osalta sovelsin eri lähteitä ja tein pitkulaisia sekä rullamaisia kierreviinereitä. Vaniljakreemin taas tein leipojat.fi ohjeella. Hillon ostin kaupasta (virhe).

Olihan aikamoinen homma, kuten arvata saattaa. Jonkun viineriblogin kommenteissa todetaan homman olevan yllättävän helppoa. En kyllä sanoisi niin. Kannustan kuitenkin kokeilemaan rohkeasti, ja toki on niin että jos on kokemusta leipomisesta niin ei tämä mikään ihmeellinen juttu ole. Mulle oli aika haastava.

Aineet: vesi 180g, tuorehiiva 30g, suola 0,5tl, sokeri 40g, kananmuna 100g, voi 40g, vehnäjauho 450g. Kuten tästä huomaa, vaaka ei olisi paha juttu. Onneksi mulla on selkäytimessä, että 100g munaa tarkoittaa kahta medium-kokoista, ja että 450g vehnäjauhoa on 6,5D (tai jotain sinnepäin). Kaikki ainekset sekoitetaan mutta ei vaivata. Kylmän voin sekoittaminen vaivaamatta on nähdäkseni mahdotonta, joten survoin ensin vatkaimella ja sitten käsin, mutta yritin pitää prosessin mahdollisimman lyhyenä. Sitten taikina jääkaappiin tekeytymään.

Sitten vuorossa 16-asteisen leivontavoin muovaaminen neliöksi. Tämä neliö laitetaan viistosti taikinasta tehdyn isomman neliön päälle. Ohjeessa ei puhuta neliön koosta tai paksuudesta mitään, joten hieman hermotutti tässä kohtaa. Ohjeessa muuten käsketään sekoittamaan hieman jauhoja ”koukulla” tuohon voihin. Jätin sen tekemättä ymmärrettävistä syistä.

Taikinan kulmat käännetään keskelle, jolloin voi jää sisään. Sitten painellaan littanammaksi ja kaulitaan yhteen suuntaan, jolloin muodostuu suorakulmio. Tässä voi käyttää jauhoja. Suorakulmio taitetaan kolmeen kerrokseen ja laitetaan hyvin peiteltynä pakastimeen ainakin 10min ajaksi.

Huomaa, että taittelussa pitää aina putsata jauhot niin ettei taikinan sisään missään nimessä tule jauhoja. Taittelua jatketaan siten että seuraavalla kerralla tehdään neljä taitosta, ja taas pakastimeen. Sitten kolme taitosta, jääkaappiin ja vielä kerran kolme taitosta ja jääkaappiin. Eli lopputuloksena on taikina, jossa on 3^3 X 4 kerrosta voita eli siis 108 kerrosta. En ollut ihan varma, pitääkö taittelua tehdä aina samaan suuntaan vai välillä eri suuntaan. Päädyin tekemään yhden erisuuntaisen taittelukierroksen, koska huomasin että voi ei ollut aivan tasaisesti taikinan sisällä.

Yllä kuvassa näkyy, että taikina alkoi kohota kesken prosessin. Pari ekaa kierrosta pakkasessa meni hyvin, mutta meille tuli prosessiin tauko, kun vaimo lähti käymään töissä ja minä lähdin poikien kanssa puistoon. Sillä aikaa taikina oli jääkaapissa ja paisui pyöreäksi pötköksi. Tämä ei lopulta ilmeisesti vaikuttanut lopputulokseen.

Oli muuten aika kiva puisto.

IMG_5019.JPG

Kun taikina oli vikan kerran jääkaapissa, tein vaniljakreemin. Pääsin siis pitkästä aikaa suosikkiherkkuni pariin. Olisikin kiva saada taas tuoretta tietoa vaniljan hintakehityksestä. Viimeisin tietoa on kesältä, jolloin oletettiin, että hintataso stabiloituu tai laskee. Viime vuosien hintanousu onkin ollut hurjaa.

Kreemi tehdään siten, että sekoitetaan puolikkaan vaniljatangon sisus ja 55g sokeria sekä 2tl vaniljasokeria keskenään. Tämä kaadetaan kattilaan jossa on 0,5L maitoa ja sitten kiehautetaan. Samanaikaisesti (kuitenkin niin ettei maito kärähdä), tehdään seos, jossa on 45g keltuaista, 55g munaa, 35g maissitärkkelystä ja 30g tomusokeria. Tämä seos kaadetaan kiehuvaan maitoseokseen ja annetaan olla miedolla lämmöllä niin että saostuu.

Kannattaa kaataa ensin vähän kehuvaa maitoseosta munaseokseen, jotta sen lämpötila nousee. Ja sitten vasta kaadetaan munaseos maitoseokseen. Toimi aika hyvin. AInoa outo juttu oli, että lopputulos jäykistyi välittömästi, enkä ehtinyt sitä juurikaan enää keitellä. Ja kannattaa huomioida, että jäähtyessään kreemi jämähtää vielä lisää. Lopuksi, kun kreemi otetaan liedeltä, siihen sekoitetaan 30g paloiteltua voita ja pistetään jäähtymään.

IMG_5029

Hyvää tuli!

Sitten loppuhuipennus. Taikina pois kylmästä ja kaulitaan suorakulmioksi. Jos haluaa tehdä asiat helpoksi, voi tehdä semmoisia joulutortun tapaisia neliöitä, taitellaan reunat keskelle ja täytteet päälle. Tai sitten voi tehdä kuten minä. Tehdään taikinasta melko leveä suorakaide ja leikataan noin sentin levyisiä suikaleita. Kieritetään pötkylä kierteelle ja muotoillaan joko pitkiä viinereitä tai vaikkapa pyöreitä. Kuva kertoo kaiken.

IMG_5033

IMG_5034

Huomaa, että näistä kuvan tapauksista tuli vähän liian paksuja ja isoja kun turposivat uunissa huomattavan paljon. Kannattaa rohkeasti tehdä ohuesta nauhasta ja melko pieniä.

Sitten painellaan keskustaa vähän kasaan, voidellaan munalla ja laitetaan haluamalla tavalla vaniljakreemiä ja hilloa päälle. Tai ei nimenomaan hilloa vaan marmeladia. Epäilin jo ennakkoon, että hillon kanssa voi olla ongelmia. Kaupassa ei kuitenkaan ollut marmeladia, joten ostin kallista ranskalaista mansikkahilloa. Ei se oikein hyvin pysy viinerin päällä uunissa.

Ennen täytteen laittoa näiden pitäisi antaa kohota, mutta mulla kohoaminen pääsi tapahtumaan jo aiemmin, joten en nähnyt sitä tarpeellisena enää. Sitten vain uuniin. Pidin noin 13 minuuttia 225 astetta ja toimi kivasti.

Täytyy kyllä sanoa, että homma olisi voinut päättyä huonomminkin. Annan kuvien puhua puolestaan. Taikinan rakenne ja maku oli lähellä täydellistä; lehtevää ja rapeaa. Vaniljakreemi oli ihan jees ja hillokin toimi joten kuten, ollen toki tämän prosessin heikko lenkki. Vieraat saapuivat klo 18 ja viinerit valmistuivat 18:15. Ei paha.

IMG_5057IMG_5058IMG_5063IMG_5059

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s