Halloween on vasta viikon päästä, mutta aloitimme valmistelut jo nyt. En ole aiemmin mitään koristeita saati sitten kakkuja Halloweenin kunniaksi tehnytkään. Kurpitsakin on muuten vieras tuote, pois lukien mummolan kurpitsaviljelykset ja isoäidin herkullinen etikkakurpitsasäilyke.

Nyt teimme perjantaina kaikenlaisia koristeita ja lauantaiaamuna ryntäsin heti kurpitsaostoksille. Tarkoituksena oli ostaa sopivankokoinen kurpitsa, josta saadaan koverrettua kurpitsaukko ja sisälmyksistä tehdään kakku. Tämähän ei ihan niin mennytkään. Koverrus sujui ihan nappiin, mutta kurpitsan sisällä ei ollut riittävästi tavaraa (siemenhötön lisäksi), jotta siitä olisi enää kakkua tehnyt. Niinpä kävimme ostamassa toisen.

 

Anna-lehden resepti vaikutti herkulliselta, mutta osoittautui lopulta tyypilliseen tapaan puutteelliseksi. Kurpitsan määräksi sanottiin ”kaksi keskikokoista”. Kurpitsoja on sekä koon että tyypin osalta vähän joka lähtöön, joten oikea määrä meni ihan hakuammunnaksi. Mutta lopputulos onnistui silti.

Eli aloitetaan paahtamalla kurpitsa, jonka jälkeen siitä saa helposti kaavittua syötävän osan irti. Tämä vedetään sauvasekoittimella muusiksi. Kuvassa taustalla näkyvä silputtu chili kuuluu pääruokaan, jonka ohje on tämän jutun lopussa.

Sitten ohjeessa käsketään sulattaa voi ja murskata pekaanipähkinät. Tämä on typerää, koska niitä tarvitaan vasta reseptin lopussa. Itse löysin sulatetun 200g voin mikrosta vasta illalla, kun kakku oli jo paistunut. Eli tuli kurpitsakakku ilman voita, mikä voi terveyden kannalta olla ihan hyväkin juttu. Sen verran paljon on tullut leivottua ja herkuteltua viimeisen vuoden aikana.

Voin sulatuksen ja pähkinänsärkemisen jälkeen vaahdotetaan 4 munaa ja 1,5dl sokeria ja 1,5dl fariinisokeria. On muuten hyvää! Sitten sekoitetaan kuiva-aineet, eli 4dl vehnäjauhoa, 1rkl leivinjauhetta, 1tl kanelia ja inkivääriä (ohjeesta ei käy ilmi että molempiako vai yhteensä), 0,5tl kardemummaa ja 2tl vaniljasokeria. Tämä seos sekoitetaan munavaahtoon ja samalla lisätään pähkinämurska ja voisula. Älä unohda voita.

 

Sitten sekaan menee kurpitsamassa. Määrästä en tosiaan osaa sanoa. Sanoisin että käytin 2/3 osaa keskikokoisesta kurpitsasta. Reippaasti sitä saa tulla; ei ainakaan minulla lopputuloksessa kurpitsa juuri häirinnyt makua.

Syntynyt seos kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja sitten uuniin 175c. 45min. Tämä oli liian lyhyt aika. Syy voi olla voin unohtumisessa tai sitten meidän uunin lämpötila on alempi kuin normaaliuunin. Varmaan 5min kauemmin olisi riittänyt; nyt jäi keskeltä raa-aksi, vaikka pistin lämpötilaksi 180c.

Ohjeen mukaan kakkuun pistellään reikiä bambutikulla(???) ja sitten kostutetaan omenamehulla. Liekö panda käynyt syömässä kaikki lähikaupan bambukepit, mutta jouduin turvautumaan ihan normaaleihin suomalaisiin tikkuihin. Sitten kakun pitäisi vetäytyä pari tuntia folion alla. Näissä vaiheissa oikaisin aika reippaasti. Sitten päälle tulee herkkutöhnä joka syntyy sekoittamalla 4dl tuorejuustoa, 50g pehmeää voita ja siihen sitten 2tl vaniljasokeria ja 4dl tomusokeria. Ohjeessa laitetaan myös sitruunankuorta ja sitruunamehua, mutta älä ihmeessä niitä laita. Tavoistani poiketen laitoin pari tippaa ja oli lähellä ettei pilannut koko kakkua. Semmoinen hapokkuus ei millään tavalla ole tarpeen tässä.

Lopputulos oli erittäin herkullinen ja kohtuullisen onnistuneen näköinenkin. Sisältä tosiaan vähän raaka ja se voi unohtui, mutta kyllä tekisin tätä toistekin. Maku on hyvin lähellä porkkanakakkua, mutta kun nyt on kurpitsasesonki, niin tämä oli kaikin puolin aika kiva puuha perheen kanssa.

 

Sitten pieni kevennys muuten kuivakkaan jutun lopuksi. Tämä osio meinasi jäädä ennakkosensuurin haaviin, kuten aika moni muukin ”huumorini”. Nyt vain kävin niin, että sensuurihenkilö lähti bilettämään illaksi, eikä ole estämässä tämän julkaisua.

Elikkäs, eilen teimme askarteluja, muun muassa pahvisia haamuja ja muita olioita. Nelivuotias poikamme piirsi oheisen haamun. Jos joku tätä lukeva psykologi kaipaa lisää materiaalia freudilaisiin musteläiskätesteihin, niin tässä oivallinen vaihtoehto.

 

Meinasin unohtaa sen pääruoan mihin chili tuli. Maailman paras kylmäsavulohipasta. Kuullota sipuli, lisää lohi pieneksi pilkottuna sekä chiliä. Paista hetki; sitten lisää valkoviiniä, keitä kasaan. Sitten tomaattipyrettä ja reippaasti kermaa. Anna hautoa hetki. Sekoita kastike pinaattitagliatelleen. Määrillä ei juurikaan ole väliä; hyvää tulee.