Noniin, Uuden vuoden kemut on pidetty. Paikalla oli viisi 0-7v lasta eli 1,25 per perhe, joten menoa riitti ja unikin tuli aikaisin. Ehdittiin kuitenkin syödä munkit kahvin ja Calvadoksen kera (viimeksi mainittu jäi ”yli” jouluaterian omenasorbetin teosta).

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, kiire meinasi tulla. Lopulta todellakin kävi niin, että pesin vessan siinä vaiheessa, kun pullat olivat kohoamassa. Vieraamme tuskin lukevat tätä juttua, mutta joka tapauksessa hyvä on todeta, että pesin kädet runsaalla saippualla ennen leipomista.Lopputuloksessa on paljon korjattavaa, mutta eivät ne nyt ihan surkeitakaan olleet.

• 

• 

• 

Yleensä, siis ne muutaman kerran, kun olen leiponut pullia olen käyttänyt Kinuskikissan reseptiä, mikä erityisesti korvapuusteissa on loistava. Nyt käytin Myllyn Paras reseptiä. Pullataikina ei maistunut yhtä hyvältä kuin Kinuskikissan, mutta voi olla, että munkkitaikina on tarkoituksella erilainen tai vielä todennäköisimmin kyse oli sekaannuksesta mittasuhteissa, kun yritin tehdä 3/4 osaa kokoisen taikinan.

En nyt mene tässä pullataikinan teon yksityiskohtiin, tehdään se myöhemmin. Perussääntönä on, että vaikka maito olisi kuinka huoneenlämpöistä, se muuttuu kylmäksi siinä vaiheessa kun lisäät sinne kylmän hiivan ja munan. Eli jos ennen leipomista maito tuntuu liian kylmältä, se todennäköisesti on liian kylmää.

• 

• 

Taikina kohosi hiukan nihkeästi, mutta se ei lopputulokseen vaikuttanut. Haasteet alkoivat, kun ohjeen mukaan piti pyöritellä pieniä pullia ja antaa niiden kohota kaksinkertaiseksi. Tämähän on ohjeena yhtä hyödyllinen kuin, että käskisin tarjota yrityskaupasta ”jonkin verran” ja jos se ei riitä niin korottaa tarjousta hieman.

Yleisohjeena sanoisin, että tee aina kaikesta mieluummin liian pieniä kuin isoja. Leivonnassa asioilla on tapana paisua. Ja mikä parasta, munkin teossa ei näemmä ollut suurtakaan merkitystä sillä, miltä tuote näytti öljyyn mennessä, vaan lopputulos oli kohtuullisen tyylikäs hyvin erilaisista lähtökohdista. Myöskään sillä ei ollut merkitystä, että pullat eivät kohonneet kaksinkertaisiksi.

• 

Sen sijaan, kuten arvasin, öljyn lämpötila näyttelee ratkaisevaa roolia. Lämmitin öljyä noin 5-10min täydellä teholla kattilassa ja pari kertaa upotin palan pullataikinaa sinne. Mitään ei oikeastaan tapahtunut. Ja sitten yhtäkkiä öljy olikin liian kuumaa. Ohjeiden mukaan liian kuuma öljy alkaa savuta. Näin varmaan tapahtuukin, mutta öljy voi olla liian kuumaa ilman savuakin. Meidän munkeista tuli hieman liian tummia ilman öljyn savuamista. Sen tiettä siitä jos munkki on tummanruskea jo 10 sekunnin paiston jälkeen. Jos tämän haluaa havaita ennen paistoa, kannattaa tiputella taikinanpalasia liemeen varsin tiheään. Öljy kuumenee äkkiä ja viilenee hitaasti. Mutta kuten todettua, lopputulos onnistui näin ensimmäiselläkin kerralla melko hyvin. 

• 

• 

Sokerointiin sain mukaan pari kaveria, kun ehtivät saapua ennen kuin sain homman valmiiksi. Selkeästi sokerointi oli innostavaa puuhaa. Tuotantoprosessissa on kyllä kehittämistä, sillä jostain syystä sokeri ei kunnolla tarttunut. Oliko munkki liian kuiva vai liian öljyinen sokeriin kastettaessa, jäi selvitettäväksi seuraavalla kerralla.